Tuli valmistuminen ja ensimmäinen työpaikka päiväkodista. Sen jälkeen nuoresta aikuisesta otettiin mittaa nuorisokodissa, perusopetuksessa, lastensuojelun perhetyössä, lastenkodissa ja viimeisimpänä kuraattorina neljän kunnan alueella. Välillä oma perheluku kasvoi ja puolison yritys omassa pihapiirissä toi omia sivujuonteita, mutta aina oli aikaa tavata ystäviä, harrastaa ja pitää juhlia. Mukavinta oli penkoa vanhan pihapiirin aittoja kesäisin ja järjestää niitä miellyttävämpään kuntoon.

Unelmatyöstä kuraattorina oli vaikea luopua, mutta jokin asia oli muuttunut ja yhtäkkiä ainut selvä asia oli se, että vanhaan ei ole paluuta ja uudet tuulet puhaltavat.  Ensimmäisenä muutoksen tuulet synnyttivät vaatehuoneen uudelleen järjestelyn ja sen jälkeen kaikki lähiympäristössä olevat paikat ovat saaneet osakseen tuuletusta. Myös osa läheisistäni ovat saaneet kokea, miltä tuntuu, kun kaikille asioille löytyy oma paikkansa.

Sosiaalisuus ja toivon kipinän luominen ihmisten elämään ovat myös hyvin tärkeitä asioita, joita haluan vaalia. Tahaton yksinäisyys vie mielen usein väärille raiteille ja ihminen tarvitsee kannustusta. Halu kuulua porukkaan ja olla siinä tärkeä on monelle itsestäänselvyys, mutta kaikki eivät sitä saa välttämättä kokea. Tällöin on hyvä hankkia seuraa taholta, joka piristää mieltäsi ja tuo mukavan raikkaan tuulahduksen puheensorinallaan ja positiivisuudellaan.